Joudun syömään niin paljon ja minut pakotetaan lihoamaan.Liikun salaa, mutta se ei enää riitä. Saan kyllä luultavasti ensi viikolla ulkoiluja, niin kulutan taas enemmän. Haluaisin purkaa pahaa oloa ja viiltää, mutta entisiä jälkiä on näkyvissä niin paljon, että se herättäisi sitten jo liikaa huomiota. Täytyisi opetella joku muu tapa purkaa. Ei. Ei sellaista olekaan. Tahtoisin niin kovin syödä pelkäämättä lihoamista. Se ei vain tule ikinä onnistumaan. Haluan taas painaa sen 41kiloa ja pyörtyä. Tällä hetkellä haluan vain kuihtua pois, syömättä.

Voin verrata viiltämistä tupakkaan. Se tuntuu liian hyvältä, mutta ei ole oikeasti hyväksi. Se on melkein ainoa asia, johon olen koukuttunut. Ihana pieni jälki, pidän arpien näöstä. Se on niin vapauttavaa. Antaa pakotien hetkeksi osastolta.

Olen siis 16-vuotias tyttö, joka on anoreksian takia osastohoidossa. Haluan kovasti laihtua, mutta näiden ihmisten takia se on mahdotonta, koska he rajoittavat liikkumistani niin paljon kuin pystyvät. Haluaisin toisaalta todella kovasti parantua, mutta en sitten jos sen hintana on, että minun pitää lihota. Kunpa vain kuolisin pois. Minulla on salaa mukanani neula ja sillä joskus viillän, koska en yksinkertaisesti jaksa olla täällä enää. Se vain ei auta minua kuolemaan. Kunpa olisin saanut kotona vain kuihtua pois ja kuolla. Ehkä osastohoidon jälkeen saan itseni jollakin tavalla pois tästä maailmasta.